Kauas missä katse kantaa yli peltojen, missä kaartaa taivon rantaa salo sininen, siellä Satakunnan kansa tyynnä kyntää aurallansa maata isien.
Täällä muinoin töin ja toimin raatoi rauhan mies, luonnon voitto loitsuvoimin, synnyt syvät ties. Kotipelto kasvun kantoi, raatajalle onnen antoi lämmin kotilies.
Koska Suomen viljelystä uhkaa sorron yö, häätämään käy hävitystä täällä kansan työ. Nousee Satakunnan kansa, entisellä voimallansa karhun kämmen lyö.
